Useimmilla paikannimillä on jonkinlainen tarkoitus ja menneisyys. Ne liittyvät alueen historiaan ja paikkakunnan menneisyyteen. Asukkaat ovat usein niin tottuneita nimiin että harvemmin niiden merkitystä tai menneisyyttä tulee pohdittua. Osa nimistä on suorastaan hauskoja ja niissä vilisee jopa tuhmia mutta myös vanhoja kansanopetuksia.

Paikannimien historia

Sotien jälkeen aloitettiin maanmittauslaitoksen suururakka kun kaikkien alueiden nimet pyrittiin saamaan kirjoihin ja kansiin. Maanmittauslaitoksen työntekijät törmäsivät erityisesti syrjäseudulla mitä kummallisimpiin ja säädyttömiinkin nimiin. Osaa niistä yritettiin muokata Helsingissä siveellisimmiksi mutta urakka huomattiin pian mahdottomaksi.

Onneksi niin, sillä nimien muuttaminen olisi hävittänyt samalla myös ison osan paikkakuntien historiaa, joka kulkee vielä nykyisinkin nimissä. Suomessa matkaillessa voi siis törmätä esimerkiksi Homeperseensuohon, Hörhöön, Junttikylään ja Pieruun.

Joensuun historia

Ruotsin vallanaikana Joensuun Pielisjoen alueelle oli jo vakiintunut asutusta, joka oli pääosin savolaisperäistä. Nykyisen Joensuun alueella sijaitsi samanniminen kylä ja 1700-luvun alussa kylän alueella arvioidaan olleen noin kymmenen maatilaa.

Talot oli nimetty asujiensa mukaan ja useimmat sukunimet ovat yhä yleisiä Joensuussa, kuten Iivola, Pitkänen ja Mikkola. Alueella oli sahoja, viinanpolttimo, jonkun verran teollisuutta ja lasinvalmistusta. Itäisessä Suomessa ei 1700-luvulla ollut kunnon kaupunkeja eikä Joensuullekaan myönnetty kaupunkioikeuksia vaikka niitä haettiin lukuisia kertoja, kaupunki sai kuitenkin luvan järjestää markkinoita, jotka yleensä myönnettiin vain kaupungeille.

Venäjän vallan aikana kaupunkioikeudet lopulta myönnettiin, sille antoi siunauksensa Venäjän Keisari Nikolai I. Sen jälkeen kaupunki alkoikin kasvaa nopeasti ja pian se oli Pohjois-Karjalan keskus. Suomen itsenäisyyden aikana kaupunki jatkoi kasvamistaan ja sinne perustettiin pian Pohjoismaiden suurin saha Penttilä. Alueen tukinuittajat olivat tärkeässä osassa ja sahateollisuus työllisti ison osan alueen asukkaista. Sahateollisuus jatkui aina vuoteen 1996 asti, jonka jälkeen alueella on ollut ainoastaan vaneritehdas.

Ilosaaren merkitys

Ilosaari, jota kutsuttiin aluksi Koskisaareksi, oli joensuulaisten kokoontumispaikka kaupungin perustamisesta asti. Kaupunkilaiset arvostivat syvästi lähellä olevaa luonnonkaunista paikkaansa, josta muodostui vapaa-ajan viettopaikka. Kaupunki ja kaupunkilaiset pitivät hyvää huolta paikasta eikä aluetta haluttu vahingoittaa, rakennukset pidettiin kunnossa eikä puiden kaatolupaa myönnetty.

Tarina kertoo, että kaupungin järjestysmies August Johnsson tapasi käydä kalastamassa Koskisaaressa, jonka nimen hän halusi muutettavan Lystsaareksi. Nimi tarttui pian puhekieleen ja aluetta alettiin kutsua sillä nimellä. Niihin aikoihin Ilosaari oli jo tunnettu huvipaikka, jossa oli huvimaja, uimalaitos ja sauna. Myöhemmin nimeksi vakiintui Ilosaari ja viralliseksi nimeksi se muutettiin kun alueen maistraatti alkoi käyttää kyseistä nimeä.

Ilosaari on ottanut nimestään mallia ja jatkanut lystinpitopaikan perinnettä nykypäivänäkin. Jos alueella osattiin viettää vapaata jo 1800-luvulla, osataan se nykyisinkin. Joensuulaiset ovat ottaneet nimen omakseen ja pitävät yllä Ilosaarelle ominaista henkeä, joka perustuu talkoisiin, koko perheen ja musiikkiväen tapahtumiin niin talvella kuin myös kesällä. Tapahtumien järjestely talkoilla ja voittoa tavoittelemattomilla toimikunnilla ei ole aina ollut helppoa mutta monista vaikeista paikoista huolimatta Ilosaaressa on aina laulettu ja kokoonnuttu.

Tulevana kesänä se tehdään uudistetussa ympäristössä, alueella jolla on takanaan pitkä historia. Ilosaarella on erityinen paikka paikallisten ihmisten sydämissä ja sen nimi kuvaa sen olennaisempaa olomuotoa parhaiten. Ilosaari on iloisten ihmisten ja iloisten tapahtumien paikka, joka kokoaa suojiinsa yhä uudelleen vuosikymmenestä toiseen niin kaupunkilaiset kuin myös kauempaa saapuvat.

Nimi kertoo menneisyyden

Kuten Ilosaari, yleensä useat paikannimet ovat syntyneet liittyen alueen luontoon, ihmisiin, elinkeinoihin, Niiden syntyhistoria saattaa olla hämärän peitossa ja nimen taustalla saattaa olla hyvinkin yksinkertainen syy kuten alueella vaikuttaneen henkilön mieltymys tiettyyn nimeen.

Nimiä kaivataan myös nykyisin lisää uusien alueiden syntyessä ja usein niitä pyritään löytämään alueen historiaa silmällä pitäen. Tietyille paikoille on ominaista että koko alueen nimistö juurtaa juurensa samaan asiaan kuten vanhaan tehtaaseen tai alueella harjoitettuun ammattikuntaan. Paikkojen nimissä jatkuu niiden historia, joka jää helposti unholaan alueen muuttuessa, useimmiten nimet eivät avaudu nuorille vaan niiden syntyhistoriaa ja tarinaa on tutkittava.

Vanhoilla Suomen paikkakunnilla saattaa olla säilynyt nimi jopa kolme vuosituhatta, mikä on pitkä aika ja vanhimpia nimiä pyritäänkin suojelemaan. Vanhat nimet ovatkin vanhinta dokumentoitua tietoa menneisyydestä. Kun lähialueet kehittyvät, yritetään uusien nimien kanssa säilyttää suhde alueen vanhojen nimien ja historian kanssa.

Nykyisin nimet annetaankin useimmiten viranomaisten puolesta ja niitä sitovat oikeinkirjoitusohjeet. Alueilta pyritään usein löytämään jokin historiallinen asia, jonka perustalle uusi nimistö voidaan rakentaa, ellei sellaista löydy voidaan ottaa käyttöön alueen luonnon ominaispiirteet. Nimistö voi perustua vaikka merisanastolle, jos ollaan merellisissä maisemissa. Nimien tulisi olla helppoja mutta erottua muista, niiden tulisi tukea alueen kulttuuriperintöä ja antaa positiivinen kuva seudusta, jolle mahdollisesti muuttaa uusia asukkaita. Nimillä on myös oma osansa asukkaiden sopeutumisprojektissa uusiin oloihin.

Kotuksen kirjaston yhteydessä on Suomen ainoa nimistökirjasto ja sen kokoelmaa täydennetään tarvittaessa. Kotimaisten kielten tutkimusarkisto ylläpitää nimiarkistoa, johon on koottu yli 2,6 miljoonaa paikannimi lippua Suomesta ja sen lähialueilta. Tiedostot ovat vielä suurimmaksi osin manuaalisessa muodossa mutta ne on tarkoitus siirtää digitaaliseen muotoon, jolloin esimerkiksi arkeologien, kansantieteilijöiden, sukututkijoiden, kielentutkijoiden ja historioitsijoiden olisi helpompi etsiä tietokannasta tarvittavia tietoja.